HIV: läheltä liippas!

 

 

Minä nuorena tyttönä luulin, että minussa on joku seksuaalinen vika. Tunsin rakkautta, mutta en uskaltautunut antautua täysin "iloitsemiseen" ja siihen liittyviin hyväksi todettuihin ilmiöihin.

 

Sitten tapasin ruotsalaisen Jannen 1989, joka oli oman isänsä opettama ihana rakastaja! Wausers, kylläpä tämä tyttö sai kyytiä, miten ihanaa!! Jopa niin ihanaa, että menimme Ahvenanmaalla naimisiin.

 

Valitettavasti alkoi Janne pelkäämään minun henkisyyttäni, joka vahvistui hurjasti New Yorkin matkamme
jälkeen, kun löysin Ask Your Angels-kirjan. Hän ei kannattanut meditaatioitani yms. Hänen alkoholinkäyttönsä yltyi ja hän muuttui pahaksi, haukkui minua jopa mielisairaaksi, vaikka hän itsekin oli hyvin intuitiivinen! 

Janne pelkäsi sitä puolta itsessään, omaa sisäistä ääntään ja projisoi tuskansa minuun.

 

Jätin hänet, mutta muutaman vuoden jälkeen Janne otti minuun yhteyttä puhelimitse ja kutsui minut
"viimeiselle romanttiselle illalliselle" ennenkuin hän muuttaisi kokonaan Ericson työnsä kanssa Brasiliaan.

 

Kutsu oli erittäin houkutteleva, mutta kieltäydyin kuitenkin siitä, koska en tuntenut enää rakkautta häneen, vain jonkinlaista sisaruutta.

 

Ja tämä oli kultainen ratkaisu! Janne soitti minulle kauhuissaan muutaman kuukauden jälkeen ja kertoi,
että hänellä on todettu HIV! Se todettiin Ericsonin lääkärin testeissä ennen hänen muuttamistaan Brasialiaan, ja nyt ei hänen sallittukaan enää muuttaa!

 

Janne kertoi myös, että eromme jälkeen hän vietti hurjaa elämää ensinmäisellä matkallaan Brasialiassa: hän joi rommia ja nai! Käyttäen aina kondomia, -paitsi yhden kerran! Hän oli ajatellut, ettei hänellä voisi olla niin huonoa tuuria, että saisi jonkun taudin! -Hän taisteli sisäistä ääntään vastaan.

 

Olin tietysti järkyttynyt. Ja vielä enemmän järkytyin, kun minulle tuli tarttuvien sairauksien viranomaisilta (tms) kirje, meinasin pyörtyä siihen paikkaan!

 

Minut kutsuttiin tärkeisiin verikokeisiin, joidenka tulokset antoivat minulle myöhemmin rauhan: en ollut viruksen kantaja. KIITIN OFELASTA! 

 

Myöhemmin Janne kutsui Brasialiasta Ruotsiin naisen, joka oli TODELLA mieleltään sairas! Hän oli niin
raivoisa, että joutui syömään psyykenlääkkeitä. Minä en ole koskaan syönyt mömmöjä, minä vaan meditoin ja teen aurapuhdistuksia.  Olen kyllä saanut monelta mieheltä fyysisesti selkääni, koska olen pitänyt oman pääni ja mielipiteeni. Jopa omalta isältäni. -Olenko minä se mielisairas?

 

Jannen suhde raivottareenkin loppui. Hän soitti minulle taas. Kertoi lopettaneensa alkoholin käytön, jonka ymmärsin olleen hänelle valtavan suuri elämänmuutos. Minä kerroin, että koska ns lirukalja (3,5%) rentouttaa minua ja siunattuna vie selkäkipujani pois, en tuntenut sen olevan minulle pakottava ratkaisu vielä silloin.

 

Lopuksi Janne tokaisi turhautuneena, että hänen oli pitänyt saada minut raskaaksi, jotta olisin jäänyt hänen
luokseensa!  Hän ei muistanut sitä, että minä olin avioliittomme aikaan raskaana, mutta sain keskenmenon. Minä
rukoilin, että näin kävisi, koska näin edessämme vain tuskaa.

 

-Kukahan se on "mielisairas"?

Sisäisen äänen / johdatuksen kuunteleminen pelasti minut ainakin HIV:ltä!

Uskon, että yksi elämänkoulun läksyistä on ELÄIN-minän ja viettien hallinta!

 

2015: Minäkin jätin miedon oluen käytön, koska halusin selvittää isääni ja äitiini liittyviä sairaalanhoito- ja kuolemantraumaa ilman ns. alko-kyyneleitä. Koska en enää sure ja ymmärrän elämän raadollisuutta enemmän, ehkä vielä "skoolailen"!?

 

2019: Olen elänyt myös n. 10 vuotta selibaatissa, mutta ehkäpä vielä tästä virkistyn, jos tulee sellainen vipinä SYDÄMEEN!?

 

Tervetuloa prinssi, täällä olisi freesi Baubo! Pärstästä en niin tiedä :)