Serkkutyttö varasti tädin miljoonaperinnöstä minulle kuuluvan osan! Ahneella on paskanen loppu.
28.07.2019 14:13
Taustaa:
Kertomuksen päähenkilöt Mari vasemmalla (poikaystäväni Pekka keskellä) ja Leena-serkkuni vauvansa kanssa oikealla. Kuva on vuodelta -85 Kalifornia vaihto-oppilasvuoteni jälkeen.
(En lihonut siellä niinkuin kaikki muut vaihto-oppilaat, koska en langennut roskaruoan syöntiin.)
Koska Leena Viljanen on kuollut, julkaisen hänen kuvansa ja tämän merkillisen tarinan elävästä elämästä ja Karmasta ja kuinka se kopsauttaa....
Lapsuudestani: Leena oli minulle, pikku maalaistytölle, idoli. Hän asui Hesassa ja oli minua 6 vuotta vanhempi. Hän oli hyvin kaunis ruskeine silmineen ja muistutti kovasti rakasta Martta-mummoamme, kun hän oli nuori. Ihailin Leenaa, vaikka tunsin, että hän vähän halveksi minua. Ostin jopa Silkki Leena-shamppoota hänen kunniakseensa! :)
Martta-mummu n. 1920-luku.
Minulla oli kaksi tätiä: Kirsti-täti (Leenan äiti) ja Mirja-täti, joka myös asui Helsingissä. Pidin kovasti heistä molemmista ja vanhapiika Mirja-täti etenkin oli mielenkiintoinen, koska hän oli hyvin kultturrelli ja kivenkova feministi!
Mirja toitotti AINA käydessään luonamme Keski-Suomessa, että "Suvun tytöt, Mari ja Leena, tulevat perimään minut." Tämän tiesi kaikki sen ajan elossa olevat lähisukulaisemme. Ajattelin monesti, että niillä rahoilla tulen kouluttamaan itseni Englannissa meedioksi.
Minä muutin Tukholmaan ja Leena tapasi Kyprokselta rikkaan hotellinomistajan pojan, kutsutaan häntä vaikka Spirokseksi. Leena oli ymmärtääkseni mietteissä muuttaa sinne kokonaan ja lähti jälleen matkaan "kohti aurinkoisia rantoja".
Mutta niinpä se vaan seksikirppu puraisi Leenaa ennen kun hän pääsi Spiroksen luo. Leena tapasi matkallaan sinne (!) ameriikkalaisen mustan sotilaan, joka vei häneltä jalat alta! Edessä oli viikon, parin intohimoinen ja hikinen "lähitaistelu". SAY NO MORE...
Ja hotelli-Spiroksen sydän tietysti murtui, koska hän oli kuulemma ollut hyvin ihastunut Leenaan ja oli kovin odottanut hänen saapumistaan saarelleen.
Mutta niinpä oli Leenankin aika lähteä takaisin harmaaseen Helsinkiin. Siellä hän pian tajusi olevansa raskaana. Jep, raskaana.
Leena yritti kiihkeästi tavoittaa "tumman orinsa" kertoakseen suuren uutisensa, mutta mies oli hävinnyt kuin tina tuhkaan. Kyproksen ameriikkalaisesta sotilastukikohdastakaan ei häntä tavoitettu, mies oli ilmeisesti antanut Leenalle väärän nimen.
Leenalla oli itkunsekainen odotusaika edessä. Kun mulattivauva lopulta syntyi,
tokaisi Martta-mummu kauhuissaan: "Herrrrranjuuumala!! Sehän on villi-ihminen!"
-Järkyttävän typerä kommentti tietenkin, mutta on otettava huomioon, että Martta oli itse syntynyt 1800-luvulla ja hän piti sisällään sen ajan herraskaisia ohjelmointeja.
"Perintöhommeli":
Ja niinpä kävi, että vanhapiika-tätimmekin otti ja kuoli. Vanhempani olivat vihaisia, kun tajusivat, että Leena oli perinyt kaiken Mirjan omaisuuden, joka piti sisällään suuren hienon asunnon Vantaalla. Sen arvo oli ainakin 2 miljoona kruunua sen aikaista rahaa, 90-luvulla.
Isäni oli riidellyt asiasta siskonsa Kirstin kanssa ja niinpä Leena soittikin minulle Tukholmaan. Minä sanoin Leenalle: "JOS sinä olet manipuloinut Mirja-tätiä testamenttiasiassa, kyllä elämä tulee sinua kopsauttamaan!" Leena-raukka ei ymmärtänyt tätä viisautta ja kertoi äidilleen oman versionsa: "Mari uhkailee!" Sitä en missään nimessä tehnyt, koska olin lukenut teosofiaa teinityttönä ja tiesin Karman-laista. Minulla oli puhdas omatunto.
Minä mielenkiinnosta otin yhteyttä kahteen kuuluisaan selvänäkijään ja kysyin testamenttiasiasta: Suomessa Kalevi Riikoseen ja Ruotsissa Anna-Leena Vikströmiin. Oli ihmeellistä, että molemmat heistä kuvasivat samalla tavalla, kuinka Mirja-täti oli ilmestynyt heille, huitonut käsiään hätääntyneenä ja oli antanut ymmärtää, että näin EI PITÄNYT käydä, että Leena saisi kaiken.
Joo-o. Niinpä se vaan elämä vei, että Leena muutti Mirja-tädin vanhaan asuntoon, Kirsti piti hänen lapsesta huolta omassa kotonaan ja
Leena alkoi ryyppäämään. Oikein olan takaa. Ja se tietenkin oli traagista, varsinkin kun hänen suomalainen poikaystävänsä tutustutti hänet myös huumeisiin. Leenasta tuli itseinhon täyteinen sekakäyttäjä.
Meni joku aika ja kuulin, että Leena oli kuollut surullisella tavalla: hän oli huutanut apua asunnossaan, mutteivat naapurit päässeet sinne auttamaan, koska ovi oli lukossa eikä Leena kyennyt avaamaan sitä. Poliisit lukkoseppineen olivat löytäneet Leenan hallista kuolleena ja erittäin nuhruisen näköisenä. Kuolinsyy oli ymmärtääkseni haljennut perna / haima tms sisäelinten romahdus.
Olin syvästi järkyttynyt, kun sain yliaistillisesti yhteyden Leenan tuskaan ja epätoivoon. Sytytin hänelle Tukholmassa kynttilän ja sanoin:
"Minä ainakin annan sinulle anteeksi. Mene Valoon." Pyysin, että enkelit johdattaisivat hänet Alkukotiin lepäämään.
Kyllähän se minäkin olen osannut "jubitleerata" nuorena, kännätä ja iloita miesten kanssa. Mutta Luojan kiitos ovat minun opettajani olleet niin raisuja että kuolin jo eläessäni ja koin Valon ennen fyysistä kuolemaani.
Minähän olin kuolla itse ankaraan pahoinpitelyyn vuonna 1998. Minut hakattiin tajuttomaksi ja päästäni tulvi veri. Sisäinen ääneni pakotti minut nousemaan ja menin soittamaan naapurin ovikelloa. Hän kauhistui, mutta sai kutsuttua ambulanssin. Lääkäri sanoi että olin 2 cm kuolemasta. Mies joka hakkasi minut oli ruotsalainen, kylle ne nekin osaavat...
Vuonna 2001 olin Holotropia / Rebirthing kurssilla. Jätin jälleen kehoni ja olin tunnelissa jonka päässä loisti valo. Henkioppaani kysyi olenko valmis kuolemaan? Kun vastasin myöntävästi, olin heti suuressa Valossa! Sain valtavan tietovuodatuksen.
Tälläiset tapahtumat ovat olleet niitä etappeja minun meediokoulutuksessani = epäily Hengen avusta hävisi.
Elämä on mysteeriokoulu ja henkimaailmasta saamani inspiraatiot ja virikkeet ovat olleet korvaamattomia! Niihin vinkkeihin ei monesti ökörikas edes kiinnitä huomiota!
Ja Enkelikirjan GRACE-metodi Enkelioraakkeli-kortteineen ovat olleet kehittävä harrastus. Kohdistan joka aamu energiajuureni Maahan, en johonkin toiseen ihmiseen ollakseni riippuvainen hänestä tai jostain aineesta (paitsi kahvista). Sitten pyydän, että Henkiaspektini johdattaa minua...
HYVÄ MINÄ! Puhdas omatunto on kuin matkalippu tästä ulottuvuudesta seuraavaan. Eikä välttämättä tarvitse jälleensyntyä 3. ulottuvuuden eläintarhoihin uudestaan.
Jotkut varmaan syntyvät kamelin peräpukamiksi? Mitä luulet?
