VEDENNEITO.

LÖYSIN RUNON VANHASTA SUOMENKIELEN VIHOSTANI JA IHMETTELEN, ETTÄ OLENKO MINÄ  

12-VUOTIAANA VOINUT KIRJOITTAA JOTAIN NOIN VOIMAKASTA?  EN OLE VARMA, 

MUTTA JOS OLEN, NIIN OLEN TEHNYT SEN ENKELI-UNEN JÄLKEEN. (UNESSA TAPASIN VALTAVAN ENKELIN PELLOLLA.)

SAIN MYÖS HENKISEN VIESTIN HYVIN NUORENA: ”SINÄ ELÄT ENERGIAMERESSÄ.”

VEDENNEITO.

VILLIEN, KIMALTELEVIEN AALTOJEN LÄPI UIN NOTKEIN JA VOIMAKKAIN VEDOIN PÄIN MEREN ÄÄRETTÖMYYKSIÄ.

KUVAT KEINUEN TANSSIVAT SILMISSÄNI. KALLIORIUTTOJA EI NÄY TIELLÄNI, KÄY VAIN KOSTEA LÄMMIN KOHINA. KULTAISET KALAT HIVELLEN HILJAA OHI SOILUU SOIVAT AALLOT.

MAA EI ENÄÄ VOI KAHLITA MUA. LAAJAA, LAAJAA ULAPPAA UIN...MIHIN KATSON EN NÄE RANTAA. VESI KIMMELTÄÄ TANSSIVIEN TÄHTIIN.

VETTEN LÄPI SOI RIEMUKAS LAULUNI: MEREN TYTÄR EI VOI VÄSYÄ MERESSÄ.

VAIN MAAN RANNAT RANNOILLA VÄSYY KYYNELIIN JA KUOLEMAAN VIE. SYLEILLEN MEREN ÄÄRETTÖMYYKSIÄ SOLJUN IKUISTEN AALTOJEN HUUMASSA. HURMION PAUHU SOI YLT´YMPÄRI: MEREN TYTÄR EI VOI KUOLLA MERESSÄ.